SALAMYHKÄISEN HUUMORIN MESTARI

 

Veikko Huovinen syntyi Simossa 7.5.1927. Hänen ollessaan puolivuotias perhe muutti Sotkamoon, missä hän asuu edelleen. Lapsena hänen kerrotaan olleen ilkikurinen, ja hulluja tarinoita kertova poika, mutta pohjimmiltaan kunnollinen. Huovisten kodissa luettiin paljon ja Veikkokin kahlasi lapsena läpi kaikki Tarzanit ja Robinson Crusoet. Huovinen kävi Kajaanin yhteislyseota. Koulun katkaisi sota, johon Huovinen osallistui vapaaehtoisena ilmatorjuntamiehenä ylioppilastutkinnon vuonna 1946, oli metsätöissä ja lähti sitten opiskelemaan Helsingin Yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, valmistuen metsänhoitajaksi 1952. Opiskeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän itse itseään pitää edelleenkin. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa jälkeen hän on esiintynyt vain muutaman kerran julkisesti. Kirjoittamisen ohella hän on toiminut myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstien tekijänä. Vuonna 1999 Veikko Huovinen sai professorin arvonimen pitkäaikaisesta työstään suomalaisessa kirjallisuudessa ja kulttuurissa.

 

 

"Jossain pienoisnovellin, pakinan, faabelin ja satiirin välissä on lyhyiden, erikoisten mentävä reikä. Sieltä Huovinen katsoo lukjoitaan arvoituksellinen ilme kasvoillaan. No, mitä sanoo kuluttaja? Raaputtaako korvantaustaa?

Lyhyet erikoiset ovat määrittelemätöntä kirjallisuutta. Kaiken takana on kolmikantaan kiteytyvä asenne: vastarannan kiiskeys, ulkopuolisuus ja takavasemmalta tuleva oikea koukku.

Nykyihminen on kiireinen, mihinkään keskittymätön tumpula. Hänelle lyhyet erikoiset sopivat mittatilaustyönä.

Huovisen jäljiltä maailma ei ole kuitenkaan riekaleina, vaan siihen on tullut reikä, josta aukeavat uudet maisemat."

 

KARI HOTAKAINEN Veikko Huovisen valittujen tarinoiden "Bakulainen Pahvala" esipuheessa